Miten selvitä pimeästä kaudesta

Kun päivät lyhenevät, vähäinenkin lumikerros auttaa

Miten selvitä pimeästä vuodenajasta

Pohjoisilla leveysasteillamme alkaa olla todella pimeää marraskuun alussa. Päivänvalon määrä vähenee jatkuvasti talvipäivän seisaukseen asti ja alkaa sitten hitaasti lisääntyä kevättä kohti. Etelässä joulun tienoilla päivänvaloa on alle 6 tuntia, verrattuna juhannuksen aikoihin jolloin sitä on 19 tuntia. Lapissa kaamos alkaa, kun aurinko laskee marraskuun lopussa eikä nouse ennen tammikuun puoliväliä. Tarkat päivämäärät riippuvat tietysti hieman siitä, kuinka pohjoisessa ollaan.

Maan pohjoisosissa lumi auttaa pimeyden keskellä. Se heijastaa kaiken saatavilla olevan valon ja kirkastaa maisemaa, joten vaikka aurinko ei nousisikaan, on päivisin silti jonkinlainen taianomaisen sininen hehku. Etelässä, varsinkaan viime vuosina, lumipeite ei ole itsestäänselvyys. Sen sijaan saamme usein talvikuukausien aikana vesisadetta ja räntää, jolloin maa muuttuu märäksi ja mutaiseksi valon nieleväksi mustaksi aukoksi. Monille ihmisille tämä pimeyden jakso on todellinen ongelma. Se voi aiheuttaa masennusta ja jopa fyysisiä oireita, mutta enimmäkseen se on ehkä vain todella tylsä aika. Joten kuinka selvitä tästä kylmien ja pimeiden päivien ajanjaksosta? Tässä muutamia ajatuksia.

Syyspäivän tasauksen tienoilla kesä on edelleen hyvin muistissa – ja ehkä todella värikäs alkusyksykin takana. Yhä pimenevät illat tarjoavat itse asiassa mukavan tilaisuuden sytyttää kynttilöitä ja istua takkatulen ääressä, mistä nautimme aina pimenevänä kautena erityisen paljon. Loppusyksyn edetessä marraskuuhun, huolimatta lisääntyvästä sadepäivien aiheuttamasta harmista, jouluvalmistelut alkavat ja päivät täyttyvät tulevien juhlapyhien odotuksella. Vaikka lunta ei olisikaan, viihtyisät päivä- ja metsästysretket nuotion ääressä vietettyjen kahvi- ja herkkuhetkien kera tarjoavat loistavia vaihtoehtoja viettää vapaa-aikaa.

Jos vielä omistat koiran, kävelet päivittäin ulkona säästä riippumatta, joka osaltaan sekin ehkäisee sammaloitumista kotiin mököttämään ja kevättä odottelemaan.

Talven haastavin osa meille on aina ollut helmikuun ja huhtikuun välinen aika. Etelä-Suomessa talvi (jos sellainen oli) alkaa hiipua, ja vaikka päivät pitenevät, aurinko pysyy edelleen paljon poissa. On vielä koleaa, märkää ja odotus hitaasti lähestyvästä keväästä kasvaa päivä päivältä. Tämä on myös vuodenaika, jolloin metsästyskausi on ohi, järvet ja useimmat rannikon lahdet ovat edelleen jäässä, joten kalastus on käytännössä mahdotonta - ellet nauti pilkkimisestä, joka jostain syystä ei ole koskaan oikein sävähdyttänyt minua.

Toinen näin pohjoisessa elämisen haasteista on itselleni siinä, että täällä eläessä tottuu jatkuvaan sääolosuhteiden muutokseen. Kun on aina tottunut siihen että vuodenajat muuttuvat säännöllisesti, tämä kehittää mieleen odotusarvon ja voi (ainakin minulla) johtaa kärsimättömyyteen, kun odotettu tai kaivattu muutos ei sitten tapahdukaan tarpeeksi nopeasti. Minulle tämä on vuosittainen erityisesti alkukevään tuska. Haluan kevään etenevän kesäksi paljon nopeammin kuin se yleensä tapahtuu, ja varsinkin pitkä viivästynyt kevät voi tuntua tosi turhauttavalta.

Olen aina ammentanut energiani luonnosta ja ulkoilusta, eivätkä kylmät ja märät kevätpäivät ole siihen poikkeus. Vaikka keväällä olisi hieman märkää, ulkona oleskelulla on yksi suuri etu. Voi itse lähes päivittäin nähdä ja seurata kevään etenemistä, ja tämä yleensä poistaa tai ainakin lieventää turhautumista, kun näkee kevään etenevän omien silmien edessä.

Kun loppukeväällä päivänvalo vihdoin voittaa pimeyden, luonnon räjähdysmäisen muutoksen kokeminen ja värien, muuttolintujen, kukkien ja lämpimien päivien paluu tekee kaikesta vaivan arvoisen ja kevät muuttuu vihdoin kesäksi.

Koiran omistajalla on perusliikunta taattu, säästä riippumatta

Rauhalliset nuotiohetket ovat todella arvokkaita

Syksy tarjoaa paljon tekemistä metsästäjille ja kalastajille