Matkailuautolla ajo Euroopan halki

Matkailuautomme pysäköitynä yöksi jossain sallitussa paikassa

Matkailuautolla ajaminen halki Euroopan

Ajamme useimmilla matkoillamme autolla. Tähän on muutamia syitä: meillä ei ole aina kiinteää reittiä tai määränpäätä, autolla matkustaminen antaa meille joustavuutta aikataulujen ja mahdollisten huonojen sääolosuhteiden suhteen, rakastamme hidasta matkustamista ja matkustamme koiramme Naavan kanssa. Kohteesta, suunnitellusta kestosta ja vuodenajasta riippuen käytämme joko henkilöautoa – kattoteltan kanssa tai ilman – tai matkailuautoa, joka on ollut meillä nyt noin 8 kuukautta.

Ensimmäinen ja tärkein asia, jonka haemme tai teemme aina lähtiessämme kotoa, on "reissukahvi". Tämä tapa alkoi alunperin välttämättömyydestä aikaisina aamuina, jolloin lähdimme ajamaan ilman, että ehdimme kotona keittää kahveja - mutta pian siitä tuli rituaali, josta emme nyt tingi. Meidän automatkat alkaa aina reissukahveilla, jotka maistuvat parhaalta tien päällä nautittuna. Joko matkalta huoltoasemalta mukaan napattuna tai kotona termosmukeihin keitettynä. Kahvin lisäksi nautimme jonkinlaisia ​​tuoreita leivonnaisia, croissantteja, korvapuusteja, munkkeja tai jotain vastaavaa. Vasta kun eväät ovat mukana, matka voi todella alkaa.

Tällä kertaa ajoimme Espoosta Toscanaan Sienan alueelle viettääksemme kaksi kuukautta Italiassa, etänä työskennellen ja ainoana tavoitteena yrittää nähdä mahdollisimman paljon Toscanan alueesta. Olemme molemmat matkustaneet aiemmin Italian muissa osissa, ja nyt halusimme nähdä tämän alueen, turistisesongin ulkopuolella. Ajo Suomesta Välimerelle tapahtuu joko ottamalla lautan Tallinnaan ja ajamalla sitten etelään Latvian, Liettuan, Puolan, Saksan, Itävallan ja Italian läpi tai vaihtoehtoisesti laivalla Ruotsiin ja ajamalla Ruotsin, Tanskan, Saksan, Itävallan, Sveitsin läpi Italiaan. Päätimme aloittaa jälkimmäisellä reitillä ja palata kotiin sitten ensimmäistä reittiä pitkin. Etäisyyksien ja ajettujen kilometrien suhteen ei ole suurta eroa. Kolmas vaihtoehto olisi myös mennä laivalla Helsingistä suoraan Saksaan, Travemunden satamaan, mutta tätä me emme harkinneet, sillä matka-aika (30 h) olisi ollut turhan pitkä koirallemme, joka ei ole vielä kovin tottunut laivamatkustaja.

Kaikkiaan matka Suomesta Italiaan kestää noin neljä päivää riippuen siitä, kuinka intensiivisesti haluaa istua ratin takana ja kuinka usein tarvitsee kahvi-, ruoka- tai vain jalkojen venyttelytauon. Naavan kanssa olemme todenneet, että tauko noin kolmen tunnin välein toimii meille kaikille hyvin, ja päivän kokonaismatka-aika pidetään meillä yleensä alle 10 tunnissa, tauot mukaan luettuna. Pyrimme myös välttämään kahta todella pitkää ajopäivää peräkkäin.

Ajaminen Ruotsin läpi on helppoa ja suoraviivaista. Tiet ovat erinomaisessa kunnossa ja sopivien levähdyspaikkojen löytäminen on helppoa. Meidän vauhdillamme, aloittaen Tukholman pohjoispuolelta (Kapellskär) noin kello 6.30 aamulla, saavuimme Tanskaan leirintäalueellemme aivan Storebæltsbro sillan viereen illalla noin kello 17.30.

Matkan ensimmäinen yllätys oli, kun suuntasimme Juutinrauman sillan yli Tanskaan. Jos haluat välttää autolauttoja ajaessasi Tanskan läpi Saksaan, on matkalla ylitettävä kaksi suurta siltaa ja nämä molemmat ovat maksullisia siltoja. Tiesimme tämän, mutta emme olleet tarkistaneet hintoja etukäteen. Kävi ilmi, että näiden siltojen yhteenlaskettu tietulli oli noin 200 euroa meidän kokoluokkamme matkailuautolle! Hinnasta huolimatta ylitys on helppoa, ellei sitten satu olemaan kovin tuulinen sää, joka meillä tietenkin osui ylityksen ajankohdalle. Sillat on rakennettu integroiduilla tuulensuojilla, joten myrskyn on oltava todella voimakas, jotta sillat sulkeutuvat, mutta koska ylityksemme aikana oli todella kova sivutuuli,

pidin vauhtimme hyvin kohtuullisena ja jouduin keskittymään ajamiseen täysin, sillä matkailuauto on kuin iso purje sivutuulessa. Tanskan jälkeen aloitimme Saksan halki Hampurin ohi ja suuntasimme yöksi Sommerachiin, Würtzburgin lähelle. Ajo sujui ilman suurempaa draamaa lukuun ottamatta sitä, että juutuimme koko matkan ajan liikenneruuhkiin tietyömaiden vuoksi ja käytimme niiden takia matkaan kaksi ylimääräistä tuntia. Koko matkalla ei ollut maksullisia teitä tai tietulleja, joten ajaminen oli helppoa. Sommerach oli viehättävä pieni kaupunki, jossa oli useita viinitiloja ja siellä sijaitseva leirintäalue oli ylellinen. Hyvien yöunien, aamusuihkujen sekä kaupungin paikallisessa leipomossa ja viinikaupassa vierailun jälkeen suuntasimme seuraavana aamuna taas etelään päin, tavoitteenamme päästä leirintäalueellemme aivan Luganon kupeessa. Tämä oli ajomatkan kaunein osuus, ja vaikka suuri osa Alppien ylityksestä tapahtuukin tunneleissa, matkan varrella on paljon upeita maisemia. Saavuimme Luganoon myöhään iltapäivällä ja asetuimme järven rannalle. Sveitsi ei ole osa EU:ta, joten tietyt asiat eivät päde siellä. Yksi niistä on matkapuhelinliittymän ehdot, jotka ovat samat kuin kotimaassasi kaikkialla EU:ssa, mutta luonnollisesti eivät täällä. Jo muutaman lyhyen puhelun soittaminen ja mobiilidatan käyttäminen viestien lähettämiseen ja tietenkin reitin lataamiseen Google Mapsiin johti yli 40 euron lisälaskuun kuukauden lopussa. Sveitsi on kallis maa.

Sommerach, Wurtzburgista hieman itään

Storebæltsbroen silta Tanskassa ennen Saksaa

Automatkamme viimeinen päivä oli myös Miian syntymäpäivä, joten ennen kuin jatkoimme matkaamme, etsimme pienen paikallisen leipomon ja ostimme meille mukavia synttäriherkkuja reissukahvimme kanssa. Viimeinen osuus Luganosta Sienaan oli hyvin rento. Aurinko paistoi, liikenne oli kohtuullista ja muutamaa tietulliasemien kommellusta lukuun ottamatta matkanteko oli helppoa ja mukavaa. Fiilis oli hyvä - kohta olisimme perillä määränpäässä ja syksymme Italiassa voisi alkaa! Italian tietulliasemiin tottuminen vie hieman aikaa meiltä, jotka tulemme maista joissa niitä ei ole käytössä lainkaan. Tietulliasemat ovat melko yksinkertaisia, mutta niitä voi matkan varrella tulla vastaan erilaisia. Yksinkertaisin on sellainen asema, jossa vain ajetaan tietullipisteelle, vilautetaan lähimaksuterminaalille luottokortti tai matkapuhelin (Apple Pay toimii) ja odotetaan puomin avautumista. Toisessa tyypissä on painettava nappia ja otettava mukaan laitteen antama lippu, jonka sitten viedään määränpäässä olevalle tullikopille. Yksinkertaista? Kyllä, silloin kun se toimii. Kerran automaatti ei antanut meille lippua, ja parin minuutin sähläyksen jälkeen joku päätti vain avata portin ja päästää meidät läpi sen kummempia kysymättä. Toisella kerralla saapumispaikan automaatti ei kyennyt lukenut moottoritien alkupäästä saamaamme lippua, mikä johti keskusteluun italiaksi (jota en puhu) langalla olevan asiakaspalvelijan kanssa. Tämän tuloksena asiakaspalvelija tulosti kioskilla meille kuitin ja laskun, joka piti maksaa verkossa kahden viikon kuluessa. Ainakin se toimi varsin hyvin ja maksaminen verkossa oli aika yksinkertaista, tosin osa tapahtumasta oli vain italiaksi joten kääntäjä oli apunamme. Joka tapauksessa yritimme välttää maksullisia teitä koko matkamme ajan, sillä suosimme joka tapauksessa luonnonkauniimpia paikallisteitä.

Lähes 7 metriä pitkän ja 2,14 metriä leveän matkailuauton ajaminen Toscanan maaseudulla oli ajoittain hieman haastavaa. Jotkut tiet ovat hyvin kapeita ja puiden oksat roikkuvat säännöllisesti teiden päällä raapien matkailuauton kylkeä ja kattoa ja pitäen ääniä, jotka kuulostavat paikoin siltä kuin sikaa teurastettaisiin auton katolla.

Vanhat keskiaikaiset kaupungit ovat myös käytännössä paikkoja, joihin ei aina edes pienellä autolla pääse, mutta useimmissa niistä on tilavia pysäköintialueita aivan kaupungin laitamilla, ja näissä on usein erityisiä alueita juuri matkailuautoille. Vanhojen kaupunkien kadut ovat hyvin kapeita, enkä todellakaan haluaisi juuttua yhteenkään niiden kujista.

Asuntoautolla ajamisessa Toscanassa oli toinenkin suuri etu. Voit lähteä viikonlopuksi mihin tahansa suuntaan ja yöpyä siellä, jos haluat, ilman hotellien tai majapaikkojen ennakkovarauksia. Lisäksi jotkut viinitilat tarjoavat leiriytymismahdollisuutta viininmaistajaiskierroksiin osallistujille. Tämä onkin erinomainen tapa vierailla viinitiloilla - kuskikin voi osallistua viininmaistajaisiin kokonaisuudessaan, kun ei tarvitse enää ajaa samana päivänä kierroksen jälkeen.

Muita matkalla huomioon otettavia asioita tietullien lisäksi ovat tullitarrat (vinjetit), jotka sinun on ostettava ennen Itävaltaan tai Sveitsiin saapumista. Voit ostaa niitä huoltoasemilta, mutta helpoin tapa on hankkia ja maksaa tämä verkossa (laki ei vaadi fyysistä tarraa). Näissä maissa ajaminen ilman tällaista tarramaksua hoidettuna voi johtaa tuntuviin sakkoihin. Itävallassa oli mahdollista ostaa päivän voimassa oleva tarra nopeaa siirtymistä varten, mutta esimerkiksi Sveitsissä tarra on voimassa 13 kuukautta. Vielä ehtisi seuraavaa reissua sen voimassaoloaikana suunnittelemaan...

Lisäksi tietyissä maissa on muita vaatimuksia varusteista, jotka autossa on oltava (jopa henkilöautoissa), kuten vaahtosammutin, kiiloja auton paikallaan pitämiseksi, heijastinliivejä jne. Kannattaa tarkistaa nämä ennen matkaa, sillä määräykset vaihtelevat jopa EU:n sisällä. Vuoristossa talvella ajaminen vaatii myös lumiketjut ja nastarenkailla ajaminenhan on pääsääntöisesti kielletty Keski-Euroopassa - meillä matkailuautossa onkin tämän johdosta kitkarenkaat alla.

Jos olet kiinnostunut reissustamme Italiassa, tarjolla on videosarja kaikista paikoista, joissa kävimme Toscanan matkallamme. Voit katsoa koko soittolistan <TÄÄLTÄ>.

Ensimmäinen leiripaikkamme Sienan liepeillä

Colle di Val d'Elsa:n kapeat kadut